Elämänlaatu ja sen mittaaminen
Elämänlaadulle ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, ja sen oletetaan vaihtelevan yksilöllisesti ihmisen elämänkulun ja elämäntilanteiden mukaan. Tärkeitä elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä yleisesti ovat yksilön fyysinen terveys ja toimintakyky, psyykkinen, kognitiivinen ja emotionaalinen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet, elinympäristö ja elinolot sekä yksilön käsitys itsestä. (Vaarama ym. 2010.)
WHO:n määritelmän mukaan elämänlaatu tarkoittaa yksilön käsitystä omasta elämäntilanteestaan suhteessa omiin päämääriin ja odotuksiin oman arvomaailman ja kulttuurin määrittelemässä viitekehyksessä (Aalto ym. 2013). Käytännössä siis elämänlaatu sisältää kaikki ihmisen hyvinvointiin tarvittavat asiat ja se määrittyy sen mukaan, kuinka tyytyväinen ihminen on elämäänsä ja millaiseksi hän kokee hyvinvointinsa. (Vaaramaa ym. 2010).
Elämänlaadun mittaaminen
Elämänlaatua voidaan mitata erilaisilla elämänlaatumittareilla ja näiden mittauksien tarkoituksena on määrittää henkilön hyvinvointia itsearvioinnin kautta. Mittarin valinnassa on tärkeää ottaa huomioon sen mahdollisuudet selvittää keskeisiä elämänlaadun ulottuvuuksia asetettujen tavoitteiden mukaisesti, sen soveltuvuus tutkittavan kohderyhmän arviointiin sekä vertailuarvojen saatavuus. Näiden tapauskohtaisten seikkojen huomioon ottamisen takia mittarin valitseminen ei ole aina täysin yksiselitteistä. (Aalto ym. 2013.)
Terveyteen ja terveystutkimuksiin liittyvät elämänlaadun mittarit mittaavat enemmänkin terveydentilaa ja fyysistä toimintakykyä – tai pikemminkin näiden vajetta. Syy tähän on se, että näillä mittareilla on haluttu alkujaan mitata terveydenhuollon toimenpiteiden vaikuttavuutta, ja on todettu, että muun muassa ympäristötekijöihin, kuten asumiseen tai sosioekonomiseen asemaan on melko rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Näiden toimenpiteiden vaikuttavuus voi kuitenkin vaihdella riippuen ihmisen käytettävissä olevista taloudellisista ja ympäristöresursseista, minkä takia vaikuttavuustutkimuksessa ei tulisi täysin unohtaa näitä tekijöitä. (Aalto ym. 2013.)
Lisäksi on olemassa sairausspesifejä mittareita, joita kannattaa hyödyntää nimenomaan tietyn sairausryhmän elämänlaatua mitattaessa. Yleisen tason mittarit ovat tarkoitettu väestön ja eri ryhmien, kuten ikäryhmien elämänlaadun seurantaan, minkä vuoksi niissä ei ole viittauksia yksittäisiin terveysongelmiin. Tällöin tämäntyyppinen mittari ei yleisesti sovellu havaitsemaan sairaudelle tyypillisiä elämänlaatuvaikutuksia ja hoitojen vaikuttavuutta. Yleisen tason mittaria voidaan kuitenkin käyttää tutkimuksissa sairausspesifin mittarin rinnalla. (Aalto ym. 2013.) Alla on listattuna erilaisia mittareita, jotka ovat vapaasti kaikille saatavilla esimerkiksi TOIMIA-tietokannasta. Näistä mittareista EuroHIS-8-elämänlaatumittari sekä aluehallintoviraston (AVI) työsuojelukysely löytyvät Hyviöstä.
Esimerkkejä elämänlaatumittareista:
EuroHIS-8-elämänlaatumittari on lyhennetty versio WHOQOL-BREF-mittarista ja on tarkoitettu nopeaksi ja helppokäyttöiseksi menetelmäksi väestön terveydentilan arviointiin ja seurantaan.
Kliiniseen työhön, terveydenhuollon toiminnan tulosten taloudelliseen arviointiin sekä yleiseen käyttöön soveltuva helppokäyttöinen terveydentilaa arvioiva mittari.
Voidaan käyttää väestötutkimuksissa, mutta erityisesti kehitetty käytettäväksi terveydenhuollon toimintaa suunniteltaessa sekä toimenpiteiden vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta arvioitaessa.
3–17-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettu yleiseen käyttöön soveltuva mittari. Kehitetty arvioimaan lasten ja nuorten psyykkistä, fyysistä ja psykososiaalista elämänlaatua omien kokemusten ja terveyskäsitysten kautta.
Kyselyllä selvitetään työntekijöiden kokemuksia työn haitallisista kuormitustekijöistä. On tarkoitettu useimmiten työsuojeluvalvontaa varten, jotta valvontaa voidaan kohdistaa työntekijöitä kuormittaviin tekijöihin.
WHO:n kehittämä mittari, jolla arvioidaan hyvin laajasti yksilön tyytyväisyyttä psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, elinympäristöön sekä sosiaalisiin suhteisiin.
Julia Fredin
Lähteet
Aalto, A-M., Korpilahti U., Sainio, P., Malmivaara, A., Koskinen S., Saarni, S., Valkeinen, H. ja Luoma, M-L. 2013. Aikuisten geneeriset elämälaatumittarit terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa sekä terveys- ja kuntoutuspalvelujen vaikutusten arvioinnissa. Duodecim. WWW-dokumentti. Saatavissa: Microsoft Word – Toimia_QOL_suositus_131030_ps-1 (julkari.fi) [viitattu 6.9.2023].
Hyviö. 2023. Elämänlaatumittarit. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://hyvio.fi/vaikuttavuuden-mittarit/elamanlaatumittarit/ [viitattu 6.9.2023].
Korpilahti, U. 2013. EQ-5D. Artikkeli. Päivitetty 11.1.2023. Saatavissa: EQ-5D – Duodecim (terveysportti.fi) [viitattu 7.9.2023].
Korpilahti, U. 2013. 15D -terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioiva mittari. Artikkeli. Päivitetty 28.7.2022. Saatavissa: 15D -terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioiva mittari – Duodecim (terveysportti.fi) [viitattu 7.9.2023].
Korpilahti, U & Takatupa, A. 2015. WHOQOL-BREF: Maailman terveysjärjestön elämänlaatumittari – lyhyt versio. Artikkeli. Päivitetty 26.7.2022. Saatavissa: WHOQOL-BREF: Maailman terveysjärjestön elämänlaatumittari – lyhyt versio – Duodecim (terveysportti.fi) [viitattu 7.9.2023].
Uotila-Laine, H & Korpilahti, U. 2022. KINDL-R lasten ja nuoreten elämänlaatumittari. Artikkeli. Päivitetty 28.2.2023. Saatavissa: KINDL-R lasten ja nuorten elämänlaatumittari – Duodecim (terveysportti.fi) [viitattu 7.9.2023].
Vaarama, M., Siljander, E., Luoma, M-L. & Meriläinen, S. 2010. Suomalaisten kokema elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teoksessa Vaarama, M., Moisio, P. & Karvonen, S. (toim.). Suomalaisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 126-135. Microsoft Word – Toimia_QOL_suositus_131030_ps-1 (julkari.fi) [viitattu 7.9.2023].
